Peruin juuri Aku Ankka –lehden tilauksen ja se on iso juttu. Lehti tilattiin meille jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja se on tullut meille katkeamatta myös ulkomailla asumisen ajan. Kaikki kuitenkin muuttui tämän vuoden alussa. Olen vihainen ja turhautunut ja koska Sanoma-konserni on poistanut nettisivuiltaan palautteenantomahdollisuuden, annan palautteen nyt julkisesti.

Muutimme tammikuussa kuluvaa vuotta ja elin hyvässä uskossa, että osoitteenmuutos Väestörekisterin kautta toimii. Noin kuukauden ajan saimme Akumme postin kääntämänä perille, mutta sitten lehtien tulo loppui. Emme kiinnittäneet asiaan kovin nopeasti huomiota. Kun vihdoin sain avattua Sanoman nettipalvelun, päivitin osoitteen. Saimme kevään mittaan yhden tai kaksi lehteä, mutta pääsääntöisesti elimme ilman Aku Ankkaa. Vihdoin soitin ja jonotin (8,8 snt/min.) asiakaspalveluun, jossa minulle hyvin ripittävällä äänellä kerrottiin, että osoitteenmuutos maistraatin kautta ei toimi, kun lehti tuli molempien lasten nimellä. Mistä minun olisi tämä pitänyt tietää?

 Saamani ylimielinen palvelu puhelimessa suututti minut todenteolla. Ilmoitin, että jos lehteä ei ensi viikolla tule, irtisanon tilauksen. (Kummasti seuraaana päivänä tipahti postiluukusta yksi lehti, mutta jatkoa ei seurannut.) Huomasin kuitenkin, että itselleni oli tapahtunut osoitteenmuutosta tehdessä näppäilyvirhe, joten katuosoite ja postinumero eivät vastanneet toisiaan. Ihmettelen todella, että mikään järjestelmä sen paremmin Sanoma-konsernissa kuin Postissakaan ei herjaa tästä virheestä, vaan toimitus yksinkertaisesti jää tulematta. Vastuu on siirretty täysin kuluttajalle, vaikka kyse olisi vain yksinkertaisesta ohjelmoinnista. Ohjelmoinnista, joka on monessa paikassa ainakin aiempina vuosina toiminut.

Tänään yritin irtisanoa tilausta ensin netissä, mutta siellä irtisanominen olisi onnistunut vasta seuraavan tilausjakson loppuun eli vuoden päähän. Niinpä jonotin taas viitisen minuuttia asiakaspalveluun, joka nopeasti kirjasi lopetuksen. Puhelimeen vastannut henkilö ei halunnut selvittää, miksi irtisanon tilauksen. Voi tietysti olla, että nimeni kohdalla näkyi punaisella präntillä ”ongelmatapaus” – en voi tietää.

Niinpä sanon nyt Akulle heipat ja koetan välttää nykyisen Postin ”palveluita” viimeiseen asti. Lopuksi kysyn – missä asiakaspalvelu?

Uutinen Turun Sanomissa kertoo Postin havittelevan uutta aluevaltausta kotisaattohoitopalveluiden parissa. Turussa ollaan kilpailuttamassa ko. palvelua ja Posti kärkkyy jo kilpailutusasiakirjoja euron kuvat silmissä vilkkuen. Vääjäämättä tulee mieleeni muutamia muitakin palveluita mitä Posti voisi kotikäynnillä suorittaa. Ennen postinkantajan nimellä tunnetun henkilön työpäivä voisi näyttää jatkossa vaikkapa tälle:

Palveluhenkilö lastaa aamulla sähkökulkineeseen ruohonleikkurin, lääkejakelupakkauksen, kylmäsäilytettävät valmisruoka-annokset, kuulosuojaimet, moottorisahan, työhaalarit, sairaanhoitajan asun, papin liperit, ehtoollisviinin, kokin vaatteet, hiusverkon, lateksihanskoja, hierontapöydän- ja öljyä. Sekä tietysti ipadin, jolta myyntikatalogia voi esitellä asiakkaille. Ai niin - ja ne pahuksen kirjeet ja kortit. 

Aamun ensimmäinen kohde on yksin asuva keski-ikäinen rouva pientaloalueella. Hän on tilannut postin verkkokaupasta lounasainekset toimitettuna ja valmistettuna, sekä alaselän ja pakaroiden hieronnan. Rouva saa samalla pari postimyyntikatalogia selailtavaksi. 

Seuraavaksi on vuorossa käynti kiireisen perheen kodissa, pihanurmikko on päässyt pitkäksi ja vanha koivu täytyy kaataa. Ja jättää nippu laskuja postilaatikkoon.   Perheenisä tilaa samalla seuraavalle viikolle aamupalatoimituksen jonglöörin kera ja vaimolle lahjaksi pedikyyrin.

Iltapäivän ensimmäinen käynti vaatii asun vaihtamisen kolmannen kerran. Lääkejakelua ei oikein voi hoitaa työhaalarissa moottorisahan pakokaasulle haisevana. Samalla lämmitetään mikrossa valmisruoka-annos ja seurustellaan asiakkaan kanssa, sekä myydään esisopimus testamenttijuristeille seuraavalle viikolle.

Päivän lopuksi jaetaan ne postit mitä ehditään ja jätetään loput ”huomiselle”.

Ihan mahtavaa että ollaan innovatiivisia ja halutaan kehittää liiketoimintaa, mutta kuinka hyvin se  postin jakelu tulee hoidettua, jos haalitaan ulkopuolisen silmin sieltä täältä kaikenlaista sitä sun tätä tehtäväksi. Toivotaan parasta.

Linkki uutiseen: http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3662345/Postin+uusi+aluevaltaustyontekijat+ehka+huolehtimaan+kuolevista+vanhuksista

Minulla on oma virtuaalidivari. Myyn tarpeettomia tavaroitani huuto.netin kautta. Vähän aikaa sitten minulta ostettiin The complete Monty Python's Flying Circus, TV-sarja 16DVD hintaan 32 € + toimituskulut 7 €. Lähetin sen huuto-pakettina postin kautta. Tuo huuto-paketti on siitä kätevä, että osoitteet tulevat automaattisesti ja sen voi maksaa netissä. Postin kautta niiden lähettäminen oli pitkään mahdotonta ja ainoa vaihtoehto oli Matkahuolto.

Kun paketti oli saapunut perille Rovaniemelle, ostaja lähetti minulle sähköpostia ja kertoi muuttaneensa Kajaaniin ja pienen ihmettelyn jälkeen päädyttiin siihen, että minä tekisin palvelumuutospyynnön, jonka etusivu näyttää seuraavalta:

16,59 € on tietysti vähän korkea hinta, mutta sitä asiakkaani halusi. Ehkä sen 7,95 €, jonka paketin lähettäminen oli minulle maksanut, joutuisi myös uudelleen maksamaan. No, palvelu toimi varsin hyvin ja paketti meni perille.

Sitten tuli lasku. Laskutuslisä, polttoainelisä ja paketin lähettäminenkin maksaa yllättäen 11,42 €.

Reklamaatiota siis tekemään. Laskussa on ohje tehdä se www-sivun kautta. Lomake on kuitenkin ihan käkenä.

Ja eihän se toimi.

Mistään en löydä postin sähköpostiosoitetta, mutta kun laskussa on perinteisen postin osoite lähetän reklamaation netpostin kautta. Se maksoi Euron.

On se kummaa, kun ostaa Kiinasta, ei postitus maksa yleensä mitään tai sitten jotain naurettavaa, kuten viimeksi 1,82 €. Kannattaisiko sulkea divari?

Tämä on tarina elävästä elämästä, siitä kun TE-keskuksen lähettämä selvityspyyntö katoaa postissa, niin työttömälle lätkäistään kahden kuukauden karenssi, kun ei ole selvitystä pystynyt antamaan määräaikaan mennessä, koska ei ollut siitä tietoinen.

Työtön yrittää sen jälkeen, kun saa tiedon karenssista saada yhteyttä TE-keskuksen virkailijaansa, mutta turhaan. Soittopyynnön työtön jätti, ensimmäinen soittoyritys kahden viikon päästä siitä, työtön vastaa, mutta puhelimen toisesta päästä ei kuulu mitään. Työtön yrittää soittaa takaisin, mutta turhaan.

Seuraava yritys TE-keskuksesta kahden viikon päästä edellisestä, tällä kerralla työtön istui bussissa eikä hälyn vuoksi kuullut puhelintansa. Työtön yrittää soittaa takaisin, mutta turhaan. Soitto valtakunnalliseen numeroon, jossa laitetaan uusi soittopyyntö. Soittoa ei koskaan kuulunut, mutta neuvotaan tekemään valitus päätöksestä.

Seuraavalla viikolla työtön soittaa uudelleen valtakunnalliseen numeroon, tällä kerralla hän saa myös neuvoa, että kannattaa tehdä uudelleenkäsittelypyyntö ja laittaa päivärahahakemus Kelaan, koska määrätty karenssiaika on jo ohitse. Työtön tekee työtä käskettynä. Uudelleenkäsittelypyyntö ja päivärahahakemus tehtiin.

Käynnistyy näytelmän seuraava vaihe. Päivärahahakemus onkin niin sanottu uusi hakemus, jonka käsittelyaika on, yllätys yllätys, kaksi viikkoa. Työtön istuu kotona täysin rahattomana, koska edelliset rahat on saanut lokakuussa, silloin toimeentulotukena, joka oli sekin pienempi kuin normaali työttömyyspäiväraha.

Uudelleenkäsittelystä tulee päätös, karenssi perutaan, mutta päivärahahakemuksen käsittely kestää edelleen sen kaksi viikkoa. Työtön soittaa Kelaan, jonotusaika 20 minuuttia, jokainen minuutti maksaa työttömälle matkapuhelinverkkomaksun. Ei siis mitenkään halpaa lystiä, rahattomalle työttömälle.

Lopulta puhelimenpäähän saadaan virkailija, joka kertoo, että uusien hakemuksien, jollaiseksi tämä karenssista johtuen luetaan, kestää kaksi viikkoa. Karenssista, joka siis nyttemmin on peruttu. Sitä ei siis virallisissa papereissa enää ole ollutkaan. Virkailija ottaa suullisesti vastaan työttömyysajan ilmoituksen karenssinalaisilta päiviltä ja lupaa yrittää kiiruhtaa hakemusta.

Kiiruhtaminen tosin tarkoittaa sitä, että päätös tehtäisiin aikaisintaan seuraavana päivänä ja työtön joutuisi olemaan nälissään rahatta vielä seuraavankin viikonlopun. Työtön, jolla laskut odottavat maksajaansa, vatsa ruokaa ja matkakorttikin tulisi ladata, jotta työnhaku onnistuisi. Tällaista siis täällä Suomessa, hyvinvointivaltiossa, jossa köyhillä ja työttömillä ei ole minkäänlaista ihmisarvoa.

Postilaatikossa Inarin Koppelossa odotti tänään kirje Postilta itseltään. Tämän kirjeen olivat saaneet kuljetettua ajoissa perille, vaikka muuten toimitusvarmuudessa on viimeisinä vuosina ollut jatkuvia puutteita. Niihin eivät ole auttaneet valitukset ja yhteydenotot, vaan harva se päivä on joku kansalainen Lapista ottanut yhteyttä kertoakseen, kuinka lasku saapui eräpäivän jälkeen tai kuinka Lapin keskussairaalaan varattu vastaanottoaika meni ohitse kirjeen saavuttua jälkikäteen. Jotenkuten tässä on kuitenkin pärjätty ja ymmärretty, että tällaistahan se elämä haja-asutusalueilla joskus on.

Mutta tällä kertaa oli Postilla ilouutisia kerrakseen! Kuitattavien lähetysten palvelut on päätetty uudistaa kaikille asiakkaille tasapuolisiksi asuinpaikasta riippumatta! Kuulostaisi mukavalta, jos se olisi totta. Postin vääristyneessä maailmankuvassa tämä kuitenkin tarkoittaa, että helmikuun alusta alkaen haja-asutusalueella asuva joutuu tilaamaan paketeilleen ja kirjatuille kirjeilleen erikseen maksullisen kotiinkuljetuksen.

Ensinnäkin tuntuu jollain tasolla absurdilta, että lähetyksistä alettaisiin tulevaisuudessa maksamaan niin lähettävässä kuin vastaanottavassakin päässä. Tällaisessa tuplalaskutuksessa ei ole kertakaikkiaan mitään mieltä. Posti pyrkinee tällä harhauttamaan kuluttajia väittämällä, että lähetysten hinnat on pidetty alhaisina, vaikka tosiasiassa se onkin siirtynyt tuplalaskuttamaan samasta lähetyksestä.

Tasapuolisuuden käyttäminen argumenttina on myös tässä yhteydessä huono vitsi. Onko todella tasapuolisuutta, että tulevaisuudessa Sevettijärvi–Näätämö-alueella asuvat joutuvat maksamaan toistakymmentä euroa pakettien kotiinkuljetuksesta tai noutamaan ne itse yli sadan kilometrin päästä noutopisteestä? Tällaisia alueita on pohjoisessa myös paljon muita. Jos posti aikoo puhua yhdenvertaisuudesta edes sivulauseessa, on sen perustettava postitoimistoja lähelle kansalaisia tai lisättävä korvauksia, joita asiamiespostien ylläpitäjille maksetaan.

Postin toiminnassa pohjoisessa ei ole ollut enää vuosiin mitään kohtuullisuutta, mutta tämä viimeinen temppu saa suorastaan haukkomaan henkeään. Olen ollut asiasta jo yhteydessä Postin hallintoneuvoston puheenjohtajaan ja erinäisiin jäseniin, joille kaikille tämä on tullut yllätyksenä. Asia on ehdottomasti hoidettava nopeasti kuntoon siten, että maaseudun asukkaiden oikeuksia ei poljeta. Postin temppuilu ja jakeluhäiriöt taas on estettävä sitten vaikka uhkasakon voimalla. Nyt on mitta lopullisesti täynnä.

Liikenne- ja Viestintäministeriön luonnoksessa hallituksen esitykseksi esitetään postiyrityksille velvollisuutta luovuttaa avoimen rajapinnan kautta jakelureittitietonsa sekä mm tiedot lastaus- ja purkupaikoista sekä aikatauluista ja kellonajoista. Vaikka laki koskisi kaikkia noin viittätoista postipalvelulain alaista yritystä, niin tietojen kattavuutensa vuoksi laki hyödyttäisi ainakin alkuvaiheessa lähinnä Postin kilpailijoita.

Tietojen luovutuksesta todetaan:

"Postiyrityksen on luovutettava olennaiset tiedot postipalveluiden ja jakelutoiminnan tarjoamiseen ja kehittämiseen sekä näiden lisäksi sellaista kehittämis- ja innovaatiotoimintaa varten, jonka tavoitteena on muiden kuin posti- tai jakelutoimintaa koskevien palveluiden tarjoaminen tai kehittäminen."

Kehittämis- ja innovointitoimintaa koskeva osuus mahdollistaisi varsin monenlaisen toimijan tietojen saamisen käyttöönsä.

Postin mukaan jakelureittitiedot liikesalaisuuksia

Posti on arvatenkin ollut lausunnossaan hyvin kriittinen ja tämän voi hyvin ymmärtää. Posti toteaa tietojen luovuttamisesta seuraavaa:

"Kilpailukyvyn kannalta postiyritykset pitävät reittisuunnittelua ja sen lopputuloksia liikesalaisuutena. Lakiluonnos tarkoittaisi velvoitetta liikesalaisuuksien luovuttamiseen muille, mikä vähentäisi Postin omistaja-arvoa ja hyödyttäisi eniten Suomeen pyrkiviä kansainvälisiä suuryrityksiä. Tietojen jakaminen lähes ilmaiseksi johtaa investointihalukkuuden vähenemiseen, heikentää digitalisaatiokehitystä ja Postin kilpailukykyä."

Hallituksen luonnoksen vaikutusarvioineissa kerrotaan tavoitteena ”tasoittaa Postin pitkäaikaisen hallitsevan markkina-asemantakia syntynyttä tiedollista epäsuhtaa postimarkkinoilla”. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu, sillä toisaalta Postilla on ollut velvoite syrjäseuduilla yms tuottaa palveluja, mikä ei suinkaan ole ollut taloudellinen etu. Muilla toimijoilla ei ole yhtä kattavaa tietoa ja nyt ne pitäisi luovuttaa heille.

Tähän toteamukseen hallituksen luonnoksessa en juurikaan usko:

"Ehdotettu postipalvelujen olennaisia tietoja koskeva sääntely saattaa kuitenkin tuottaa sellaisia uusia palveluita, joista myös kotitaloudet hyötyvät. Merkittävimpiä tämän tyyppisten epäsuorien vaikutusten on arvioitu olevan haja-asutusalueilla, joissa tietojen avaaminen voisi johtaa esimerkiksi jakelutoiminnan tehostumiseen."

Tälle arviolle ei luonnoksessa esitetä mitään lisäperusteluja enkä itse oikein usko, että kaupallisten toimijoiden intressit olisivat juuri siellä.

Mahdolliset turvallisuusuhat

Posti toteaa lausunnossaan:

"Luovutettavia tietoja olisivat luonnoksen perustelujen mukaan myös tiedot lastaus- ja purkupaikoista sekä aikatauluista ja kellonajoista. Posti toteaa, että mainittuja tietoja ei voi velvoittaa luovuttamaan, sillä tällaisen tiedon leviäminen on turvallisuusriski sekä työntekijöiden että omaisuuden suojan kannalta."

Kun tietoja voidaan luovuttaa myös innivointi- ja kehitystoimintaa tekeville tahoille tarkoittaa se melkoista kirjoa erilaisia toimijoita, joille tieto voitaisiin luovuttaa. Itse jaan kyllä Postin huolen siitä, että tietoja voitaisiin myös pahimmassa tapauksessa käyttää väärin.

Lakiluonnoksessa ehdotetaan myös valtioneuvostolle valtuutta antaa asetuksella tarkempia säännöksiä luovutettavista olennaisista tiedoista, niitä koskevista ajantasaisuusvaatimuksista sekä teknisestä yhteentoimivuudesta. Lakiluonnos on tässä asiassa varsin keskeneräinen ja ainakin siinä tulisi määritellä alkuvaiheessa toimitettavat tiedot eikä jättää määrittelyä näin epämääräiselle tasolle ja myöhemmin päätettäväksi.

Postin tulevaisuus

Postille viime vuodet eivät ole olleet helppoja ja myös kansalaisten huoli sen palveluiden saatavuudesta tulevaisuudessa erityisesti syrjäseuduilla on suuri. Edistääkö tämä palveluiden saatavuutta vai ei? Vaikea kysymys, johon itselläni ei ole vastausta.

Tiedon jakamisessa on selkeitä hyötyjä, mutta toisaalta Postin aseman vaikeuttaminen entisestään tuntuu kohtuuttomalta. Logistiikka-alalla jakelureittien ja niiden optimoinnin voidan katsoa olevan selkeästi tärkeimpiä kilpailuetuja sekä liikesalaisuuksia. Saadaanko tällä uudistuksella sellaisia hyötyjä, että vaatimus on perusteltu? Itse luonnoksessa perustelut ovat varsin yleisellä tasolla ja kuten sanoin, niin itse en oikein usko tämän nimenomaan syrjäseutuja hyödyttävän.

Postin osittaisella myynnillehän on saatu lupa siten, että valtion omistusosuutta voidaan laskea 50,1 prosenttiin. Huhuja myynnistä oli aiemmin, mutta vielä tämä ei ole toteutunut. Vake varmankin pohtii, mitä omistuksella tehdään.

Postin markkina-arvolle liikesalaisuuksien jaolla ei ainakaan ole positiivista vaikutusta.

PS. Lakiluonnoksen toinen mielenkiintoinen alue on paikannusvelvoite kaikille tavaraliikenteen toimijoille.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi päätöksen tekemääni kanteluun Postin toiminnasta! Hän ei löytänyt epäkohtia, jotka vaarantaisivat postinjakelun yleispalveluvelvoitteen (eli yksityiskirjeet, joita on hyvin pieni osa postista). Sen sijaan hän toteaa, että viranomaiskirjeiden kulku näyttäisi jäävän paitsi yleispalvelukirjeiden käsittelylle asetettujen vaatimusten ja valvonnan myös rikosoikeudellisen virkavastuun ulkopuolelle.

Apulaisoikeusasiamies ei epäile, etteikö Posti toimittaisi viranomaiskirjeitä perille, mutta päätti kuitenkin lähettää ratkaisunsa kirjeenä liikenne- ja viestintäministeriölle sen arvioimiseksi, pitäisikö postilain 21 pykälää Postin virkavastuusta täsmentää viranomaiskirjeiden perillemenon osalta.

Postin mukaan sillä ei olisi velvollisuutta perillemenon valvontaan, mutta apulaisoikeusasiamies siis tulkitsee lakia toisin. Hän pitää epätyydyttävänä, että Postin vastuu lakisääteisestä tiedoksiantomenettelystä huolehtiminen on käytännössä rajoittunut vain pieneen murto-osaan lakisääteisenä tiedoksiantona toimitettavista lähetyksistä ja että tämä vastuun rajoittaminen näyttää virkavastuun osalta perustuvan Postin tulkintaan asianomaisen säädöksen tarkoituksesta.

Ministeriöllä on 1.4.2019 asti aikaa vastata asiassa apulaisoikeusasimiehelle.

Tässä on linkki tarkempaan tietoon kantelusta oikeusasiamiehelle koskien postinjakelua:

http://terhikoulumies.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237519-oikeusasiamies-ott...

Yllätys voi olla suuri, kun postiluukusta sisälle eteiseen tulee perintätoimiston lasku. Ensimmäistäkään laskua suoraan maksun saajalta, Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin Kuntayhtymältä, en asiakkana tästä laskusta ole saanut. En  e- postitse, sähköpostitse tai  paperiversiona.

Soitan alkuperäisen maksun saajalle, Kuntayhtymään. Kerron, että laskua suoraan heiltä en koskaan ole saanut. Soitan kolme kertaa ja pyydän saada maksaa lasku suoraan velkojalle ilman lisäkuluja, koska juttu on kiistanalainen.  Alkuperäistä laskua kun minulla ei ole. 

Saan kuulla velkojan uudesta käytännöstä ja siitä, että poikkeusta sääntöön ei tehdä. Yritän soittaa vastuuhenkilölle, mutta keskus ilmoittaa, että suoraa puhelinnumeroa ei anneta.

Menin postiin, kerroin ongelman tarkasi kirjeen lähetyksen päivämäärineen päivineen. Kysyn, kuka on vastuussa, jos postin lähetys ei tule perille. Jakelu, minulle sanotaan ja saan virheellisen osoitteen postin reklamaatioon.

Näyttökysymyskin tämän kaltaisissa tapauksissa, tekee selvittely - yrityksen hankalaksi. Vastuu kuluista jää siis asiakkaan maksettavaksi, vaikka ei ole syyllistynyt väärinkäytöksiin  ja tapaus on kiistanalainen.

Olen lähettänyt ja vastaanottanut kymmeniä kirjeitä ja paketteja viime kuukausien aikana. Nettikirpputorien kautta tavara vaihtaa omistajaa. Olen uskaltautunut ulkomaisillekin nettikaupoille, kuten Ebay ja esim. Kanadasta tuli kirje muutamassa päivässä. Nettihuutokaupat ovat aina auki, valikoima on hurja ja hinnat toimituskuluineenkin kohtuullisia, selvästi alempia kuin kivijalkamyymälöissä. Hintavertailu on helppo tehdä ennen ostopäätöstä jolloin epärealistiset hintapyynnöt voi ohittaa.

Meinasin jo laittaa kiitossanat Postille siitä, että kaikki on mennyt hyvin. Vaikka lähettäjä olisi pakannut tuotteen siten, että kuoresta voi päätellä siellä olevan jotain arvokasta, niin lähetys on tullut myös kirjeenä perille. Kun tuotteen arvo on kympin-parin luokkaa, kirje on relevantti vaihtoehto.

Kunnes sitten viime perjantaina postilaatikko oli tyhjä. Osasin odottaa postia, koska perjantaisin jaettu aikakauslehti jäi tulematta. Panin ohjeistuksen mukaan valitusta jakeluun. Sain sieltä palautteen, jossa pahoiteltiin asiaa, mitään ei tehtävissä.

Jos saisin euron jokaisesta palvelun virheen pahoittelusta, olisin rikas mies. Odottamani keräilykolikko kirjeessä tuli onneksi vasta eilen maanantaina, ettei se hukkunut. Aikakauslehden toimittaja lupasi lähettää uuden irtonumeron.

Viralliset säännöt ovat käsittääkseni, että lähettäjä vastaa siihen asti, kunnes vastaanottaja kuittaa. Ja jos laittaa ilman seurantakoodia vaikka kirjeenä, ei ole mitään mahdollisuuksia selvittää asiaa. Kuulemma jos seurannalla laitettu lähetys sitten katoaa, niin korvaus tulee painon mukaan!? 100 € kultarahan kohdalla se ei todellakaan kompensoi.

Olen lukenut someryhmistä, kuinka jotkut ovat taistelleet kadonneiden tai väärään paikkaan lähetettyjen pakettiensa kanssa.

Esim. Huuto.net- ja Ebay-sivustoilla on palaute- ja pisteytysjärjestelmä, joka antaa turvaa mahdollista myyjän tai ostajan virhettä tai vilppiä vastaan joten riski on oman kokemuksen mukaan pieni. Ebayssa voisi saada jopa rahat takaisin, jos toteaa että ei saanut lähetystä.

Nettikauppiaat, siis myös huutokaupat halunnevat olla todella tarkkoja maineestaan, todennäköisesti siksi, että pienetkin kuprut voivat olla tosi haitallisia liiketoiminnalle. Miten sitten voi olla mahdollista, että Suomessa on tämän kokoinen yritys kuin Posti, jolla ei ole mitään vastuuta asiakkaalle omasta toiminnastaan?

Riskitön vaihtoehto lienee toimittaa arvokkaiden tuotteiden kauppa kasvotusten, henkilöautolla matkustaen? Siinä riskinä ovat tosin nopeusvalvontakamerat ja hirvet.

Postia ei voi syyttää mielikuvituksen puutteesta, kun se lisää palveluitaan. Vanhusten ulkoiluttaminen maksua vastaan on sinänsä maksukykyisille ja avun sekä seuran tarpeessa oleville hyvä asia. Muutoin touhussa voi nähdä myös kylmää suunnitelmallisuutta jos niin haluaa. Ensin viedään laatikot kauas pihapiiristä ja sitten tarjotaan maksullista ulkoiluttajaa kaveriksi käymään postilaatikolla.

Takana ovat ajat, jolloin yhteiskunnan palveluita kehitettiin kaikkia varten. Nyt huomioidaan vain maksukykyiset.

 https://hoitajat.net/hoitotyo/ajankohtaista/posti-ryhtyy-ulkoiluttamaan-vanhuksia-r413/

Viimein paloi käämit tuon postinkulun toimimattomuuteen. Kun jälleen kerran kärsin taloudellista vahinkoa siitä että ensimmäinen lasku ei ollut minua saavuttanut ollenkaan, mutta karhukirje viiden euron reklamaatioineen kyllä tuli perille, mutta sekin toivottoman myöhässä.- eli eräpäivä sillekin oli jo huomenna. 
Niinpä sitten päätin antaa Reklamaationi suoraan Postin asiakaspalveluun.  Koska pelkään että se ei siellä tavoita niitä ihmisiä keille tuon tarkoitin, ajattelin kopioida sen myös tänne.  Onko tällaista monikin täällä kokenut?  Olin todella vihainen kun tuon kirjoitin.     


"Postille
Aikani olen kärvistellyt ja koettanut ymmärtää, mutta nyt tuli mitta täyteen.

Tuo teidän postinkanto on todella surkeassa jamassa!

Sain eilen karhukirjeen LapinKansalta jossa oli jo 5- euron perimiskuluja. Kaiken lisäksi laskun eräpäivä oli jo tänään! Siinä oli vielä maininta että jos missaan tuonkin eräpäivän, tulee minulle lisäkuluja. !? Ilmeisesti tämäkin lasku oli seikkaillut jossakin useamman vuorokauden ajan.

Kaiken huippuna kuitenkin on että alkuperäistä lehtilaskua en ole saanut ikikuuna päivänä.

Hätäännyin soittamaankin LapinKansan laskutukseen asian vuoksi ja siellä tämä asia oli heille tuttua jo entuudestaan. Samanlaisia tapauksia oli heille ilmoitettu jo kymmeniä ellei ehkä jopa satoja.

Vetääkö tässä joku välistä!? Vai onko taas joku taho huomannut markkinaraon ja ryhtynyt ansaitsemaan noita 5-eurosia? Vai oletteko te siellä postissa vain yksinkertaisesti menneet niin saamattomiksi ja laiskoiksi. Mainostaa te kyllä osaatte mutta tosipuheissa ne ovat täysin kateettomia mainoksia.

Hävetkää P*****e!"

Olen elänyt elämäni suurena Postin ystävänä, mitä nyt lapsena kerran sievästi kiukkusin postin tädille, kun teipillä sulkemani paketti ei kelvannut, vaan ympärille piti lisätä narua, koska laki niin käski. Noin ylipäätään Posti oli kaikkine viranomaispykälineen jotenkin salaperäinen ja kunnioitettava laitos. Se löysi kenet tahansa ja toi joka päivä monta hauskaa kirjettä. Hienointa oli, että onnittelu- tai joulukortin saattoi pudottaa postilaatikkoon tietäen varmasti, että se oli perillä juuri oikeana päivänä – poislukien sunnuntai, toki.

Suuri läjä joulukortteja jouluaattoaamuna suoraan sänkyyn, moni asia ei ollut mukavampi. Vastaavasti olin itse tietenkin kiertänyt kaikki kaupat ja etsinyt jokaiselle ystävälle juuri hänelle sopivaksi ajattelemani kortin, joka tietenkin oli erilainen kuin yksikään aiemmin lähettämäni. Postimaksu ei kaiketi ollut kovin suuri lapsuudessani, sillä viikossa lähti toistakymmentä kirjettä ja korttia ja välillä paketteja toiselle puolelle maapalloa, eikä äiti valittanut.

Sitkeästi olen yrittänyt ylläpitää Postia yhä edelleen: olen lähettänyt joka joulu lähemmäs sata korttia ja välillä kirjeitä ja pakettejakin. Jokaiselle oma ainutlaatuinen kortti on tässä elämänvaiheessa ollut pakko korvata itse tehdyillä, koska korttimarkkinat retroilevat. Valokuvista saa edullisesti ihan oikean postikortin näköisiä kortteja, tylsästi tosin aina kymmenen joka laatua. Tylsintä kuitenkin on, että vaikka samalla jokaisesta uniikin tekevät, Postin lajittelukoneet riipivät pois osia kuvapinnasta.

Paketteja lähetän useimmin siskontytölle Belgiaan. Lapsi siellä täyttää juuri kaksi, joten viimeisin lähetys lähti pari päivää sitten, vajaa kolmesataa grammaa lastenvaatetta. Pakkasin käytettyyn pussikuoreen ja teippasin kiinni. Vaan kuinkas sitten kävikään… paketti piti repiä auki ja kutistaa. Vielä kiristin teippiä ympärille ja istuin päällä. Kirjeen sallitut mitat ovat niin tiukat, että pussikuori kirkkaasti ylittää ne. Pakettina lähettäminen olisi maksanut yli 20 euroa. Maksikirje on kadonnut hinnastosta.

Postin puhelinneuvonta ei maksikirjeen loppumista tiedä. Tapahtui viime viikolla, että sain kirjeen, joka piti lunastaa. Posti ilmoittaa sivullaan: Keskitymme posteissa palvelemaan sinua ja muita asiakkaitamme paikan päällä, siksi posteihimme ei voi soittaa. Soitin siis postini sijasta palvelunumeroon (jonka hinta on tietenkin noussut). Ensin neuvottelin neuvojan kanssa lukutaidostani, hän ei uskonut, että olen saanut saapumisilmoituksen, jossa ei ole lähetystunnusta. Kun lopulta uskoi, soitti virkailija postiini ja sitten takaisin minulle kertoen, että lähetyksen postimaksu on vajaa ja sanoi, että on varmaan lähetetty maksikirjeen hinnalla tavallinen kirje. Kertoi myös, että sellaista lähetystä ei missään olosuhteissa, ei edes rahalla kanneta kotiin, se on noudettava.

Kaikkialta kaukana asuvana olen viime aikoihin asti ollut iloinen, että Posti jaksaa palvella, vaikkei virkamies enää olekaan. Lähtevän postin on voinut jättää omaan laatikkoon ja kun joku on lähettänyt paketin, joka pitäisi noutaa, on voinut puhelinsoitolla pyytää kotiinkannon, eikä homma ole maksanut kuin pienen puhelinmaksun verran. Ei onnistu enää.

Lunastettavaa lähetystä ei siis saa kotiin millään konstilla. Samaan aikaan saapuneen kirjatun kirjeen olisin saanut kotiin maksamalla 11 euroa. Vaihtoehtona oli paperinen valtakirja. Minun puhelimestani lähetetty kuva valtakirjasta ei kelvannut. Onneksi jo aiemmin postin neuvoja oli opastanut minua, että valtakirjat sopii tarvittaessa väärentää. Niinpä sain lähetykset kun ystäväni suostui ajamaan 50 kilometriä ihan vain tuuratakseen postinkantajaa.

Mittasin alihintaisen lähetyksen. Oli se muutaman millin paksumpi kuin kirjemitat sallivat, silmämääräisesti en olisi huomannut. Jos olisi ollut kesä, ei koulubussia eikä viitseliästä ystävää, en olisi millään konstilla saanut alihintaiseksi todettua lähetystä. Näin talviaikaan sentään pakon edessä pääsen postiin kävelemällä kilometrin päässä olevalle pysäkille. Odotteluineen reissuun kuluu koko päivä ja toistakymppiä matkarahaa, mutta kuitenkin. Kipeänä ja vaivaisena en halua edes ajatella vaihtoehtojen olemattomuutta.

Voi sinä Virkamies Posti, niin kaipaan sinua ja kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä!

...

P. S. 1. Rehellinen kun olen, tietenkin soitin R-kioskin myyjälle ystäväni tulevan itse kirjoittamansa valtakirjan kanssa. Hän tuumi, että se täyttää ohjeen vaatimuksen, eiväthän he tiedä kuka valtakirjan on kirjoittanut. R-kioskilla ei olla niin jakomielisiä, ettei osattaisi puhua Postin asioista, vaikka soittaa väärään numeroon. Minulla on myös postinkantajan kännykkänumero, paikalliset yrittävät palvella, nimetön kiitos siitä!

P. S. 2. Ystävälläni on nyt kolme vuotta voimassa oleva paperinen valtakirja.

Jouluna postilaatikkomme täyttyvät joulukorteista ja juhlaa vietetään yleensä sukulaisten ja ystävien kanssa. Joulun jälkeen koittaa kuitenkin arki ja usein ikäihmiset ovat pitkiäkin aikoja yksin ja oman jaksamisen ja toimintakyvyn kanssa voi olla haasteita. Harva tietää, että liikuntaesteisellä ja yli 75-vuotiaalla on pyynnöstä mahdollisuus saada päiväposti kotioven postiluukkuun tai sisäänkäynnin vieressä olevaan postilaatikkoon. Tämä siitä riippumatta asuuko henkilö haja-asutusalueella tai kuinka kaukana postilaatikko nykyään sijaitsee.

Lähilaatikko -niminen Itellan palvelu on maksuton ja perustuu postipalvelulakiin ja viestintäviraston ohjeistukseen. Jakelun edellytyksenä on, että kaikki talouden postinsaajat ovat liikuntaesteisiä tai 75-vuotta täyttäneitä. Jos yhteistaloudessa asuva joutuu säännönmukaisesti tai toistuvasti olemaan yksin, on yhdelläkin henkilöllä oikeus maksuttomaan erityisjakeluun. Palvelun saadakseen on itse otettava yhteyttä Itellan asiakaspalveluun.

Tieto on tärkeä, koska ikääntyvien määrä Turun seutukunnalla ja muualla Varsinais-Suomessa kasvaa. Vuoteen 2030 mennessä yli 75-vuotiaita asuu Naantalissa 18,5 prosenttia, Paraisilla 17,5, Raisiossa 15,2, Kaarinassa 14,3 ja Turussakin 12,8 prosenttia. Uudessakaupungissa ikäihmisten määrä koko kaupungin asukasluvusta on silloin peräti 20,9 prosenttia. Yhteiskunnan on huolehdittava ikäihmisten hyvinvoinnista ympärivuotisesti, mutta tietoisuus erilaisista palvelumahdollisuuksista ei välttämättä saavuta kaikkia.

Postin päätös lopettaa kaikki postilentonsa vuodenvaihteessa on jälleen kerran uusi ämpärillinen kylmää vettä lappilaisten ja kaikkien maaseudun ihmisten niskaan. Posti perustelee päätöstään ”ilmastonmuutoksen torjumisella” ja kustannussäästöillä. Päätös tarkoittaa kuitenkin, että jatkossa lappilaisten lähettämiä pikakirjeitä ei jaella seuraavana päivänä. Sama ongelma koskettaa montaa muutakin paikkaa. 

Moni varmasti miettii, että mitäpä siitä? Mikä asia nyt voi niin kiireellinen olla, että se pitää välttämättä seuraavana päivänä toimittaa? Nämä tahot eivät ymmärrä, että lääkäreiden, terveydenhuollon ammattihenkilöstön ja eläinlääkäreiden ottamia kiireellisiä laboratorionäytteitä toimitetaan jatkuvasti täältä pohjoisesta etelään analysoitaviksi. Osa tällaisista näytteistä pilaantuu, mikäli niitä ei toimiteta vastaanottajalle heti seuraavana päivänä. Päätöksen myötä onkin todennäköistä, että tiettyjä tutkimuksia ei toteuteta pohjoisessa enää lainkaan. Ihmiset eivät myöskään saa kriittisten lääkitysten kannalta enää nopeasti vastauksia. Päätöksellä voi myös olla vaikutuksia lääketilausten jakeluun.

Päätös postilentojen lopettamisesta loukkaakin lappilaisten ja maaseudun ihmisten yhdenvertaisuutta. Valtion tulee nyt omilla toimenpiteillään pikaisesti varmistaa, että kaikki kriittiset näytteet saadaan aina tarvittaessa toimitettua vuorokauden kuluessa analysoitaviksi. Jos se tarkoittaa oman postilentovuoron käynnistämistä, niin sitten sen tulee tarkoittaa juuri sitä. On myös erikoista perustella tällaista päätöstä ilmastonmuutoksen torjumisella. Postin neljä viikottaista postilentoa kun ovat pisara meressä tässä kokonaisuudessa.

Lähes miljardin verran pätäkkää logistiikkasekoiluissaan kadottanut Posti (ent. Itella) on valottanut kunnianhimoisia suunnitelmiaan. 

Posti aikoo tulevaisuudessa laajentaa toimintaansa myös vanhusten ulkoiluttamispalveluihin, hoiva-alueelle sekä kiinteistöpuolelle ja turvallisuusalalle. Posti leikkaa jo nyt nurmikot, hoitaa puutarhan, auraa lumet, siivoaa huushollin ja vaihtaa vaipat, jos vain kehtaat kysyä. Toisinaan saattavat mokomat tuoda kirjeet ja paketitkin kotiin. 

Postilla on myös jatkosuunnitelmia uusien palveluiden tarjoamisesta asiakkaille, joista ei vielä toistaiseksi hihkuta julkisuuteen. Torilla kuitenkin tiedettiin sen verran kertoa, että tulevaisuudessa Posti alkaa kouluttamaan myös astronautteja ja rallikuskeja. Tärkeintä on tarjota monipuolisia palveluita. 

Televisiokanava MTV:n Kymmenen Uutisissavieraillut Postin aluepäällikkö Eikka Urpilainen vakuutti kuitenkin, että postin kuljettaminen ja jakaminen on edelleen Postin ydinliiketoimintaa, vaikka aina ei välttämättä siltä tuntuisikaan. Samassa yhteydessä Urpilainen rauhoitteli tyytymättömiä asiakkaita ja lupasi joulupostin ennättävän postinjakelun ongelmista huolimatta perille. Postinjakelusta tehdyt valitukset ovat kaksinkertaistuneet kuluneena vuona.

Urpilaisen mukaan luovuus on välttämätöntä, koska Postin volyymin odotetaan vähenevän kymmenenprosenttia tulevaisuudessa. Postin on pakko hankkia uusia liiketoimintoja. 

Vielä kun joku toisi postikortit ja kirjeet perille, niin kyllä meidän kelpaisi olla. 

Toistaiseksi julkisuuteen ei ole levinnyt tietoa siitä, joutuvatko Postin monitoimikoneet työskentelemään vanhalla palkallaan, vaikka heidän työtoimenkuvaansa kuuluisikin tarjoilla erilaisia hoivapalveluita ihmisille, vai onko superkantajille luvassa työehtosopimusten mukainen roima palkankorotus. Henkilökohtaisesti minulla ainakin on  ehtinyt käymään vähän sääliksi Postin sanelupolitiikan edessä raatavaa henkilökuntaa. Tuoreessa muistissani on edelleen heidän lävitse käymänsä mittavat irtisanomiset, joiden yhteydessä vakinaista henkilökuntaa korvattiin vuokratyövoimalla ja yhtiön johto päätettiin palkita ruhtinaallisesti.

Lähtökohtaisestihan ajatus palveluiden laajentamisesta ei ole huono, jos huomioidaan myös syrjäseutujen katoavat ja heikentyneet palvelut, mutta tällaiset toiminnan laajennukset tulevat vaatimaan paljon käytännön uudistuksia. Tikunnokassa ei ole enää pelkästään vuokratyövoimalla korvattavien postinkantajien työpaikat, jotka lähihoitajat tulevat heiltä epäilemättä pienissä kunnissa viemään, vaan koko suomalainen, ammattisuojaan perustuva järjestelmämme. Posti on aloittamassa suomalaisen pioneeriprojektin, jossa jokaisesta halutaan tehdä oman elämänsä yksityisyrittäjä, jota voidaan halutessa pompotella joustavien työehtosopimusten nojalla työhön kuin työhön. 

Aluepäällikkö Urpilaisenkin mainitsema Postin volyymin lasku tuskin tulee johtumaan pelkästään kovenevasta kilpailusta ja postilainsäädännön uudistuksesta, vaan palveluiden tason heikkenemisestä. Kun olen seurannut heidän viime aikaisia sekoiluja, joissa kokonaisia lehtipainoksia on hukkunut ja kortitkin ovat päätyneet jonnekin päin Itä-Timoria, niin olen tullut siihen tulokseen, että se volyymi laskee ennen kaikkea epäluotettavan ja kehnon palvelun johdosta. Posti ei toteuta enää kovinkaan hyvin sen tärkeintä ja ainoaa yhteiskunnallista tehtävää eli postinjakoa. Ilmeisesti postilaiset eivät oppineet mitään Itellan parin vuoden takaisista logistiikkasekoiluista. Ei niin yhtään mitään.

      Lisää aiheesta,

• Postin ilmeenmuutos maksoi satoja miljoonia

• Nurmikot vasta alkusoittoa - Posti alkaa tarjota prostituutiopalveluja

• Posti sanelee henkilöstöpolitiikkansa

Posti kertoo Helsingin Sanomissa, että postin jakelu takkuaa, koska työntekijöitä on vaikea löytää. Samalla 7 päivää aikaisemmin posti ilmoitti uutisen, missä se aloittaa YT-neuvottelut työntekijöiden vähentämiseksi ja kustannusten laskemiseksi. Postilla tuntuu olevan pää ja häntä hukassa toiminnassaan. 

Samalla posti uutisoi 4 päivää sitten, että sen kirjeiden jakelun aika tuplaantuu, kun kirjeen jakelu tapahtuu 1.3 alkaen neljän työpäivän sisällä. Ylimääräisellä maksulla saa nykyisen palvelu. 2 vuotta sitten yhdistettiin ykkös- ja kakkosluokan postimerkki yhdeksi merkiksi. Sitä ennen ykkösluokan merkillä sai kirjeen päivässä kohteeseen ja se maksoi 1,2e. Nyt edes uudella plusmerkillä ei saa kuin kahdessa päivässä kirjeen perille ja se maksaa 2,5 kertaa enemmän. 

Postin toiminta on tuuliajolla eikä siihen voi enää luottaa. Ongelmana on, että siihen on kuitenkin pakko luottaa tärkeiden kirjeiden kuljettajana. Mitä tälle pitäisi tehdä? Valtion pitäisi pystyä ohjaamaan toimintaa enemmän siihen suuntaan, että postiin voi luottaa. 

https://www.hs.fi/kaupunki/jarvenpaa/art-2000005990123.html

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/posti-aloittaa-yt-neuvottelut-post...

Verohallinto jakoi torstaina mainion tiedonjyvän twitterissä (kuvaliite 1) - käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että 97% Suomen viranomaisten viesteistä kansalaisille liikkuu edelleen fyysisinä kirjeinä. Etelänaapurissamme luku on 8%.

Suomen postin liikevaihto on 1,3 miljardia vuodessa (kuvaliite 2), ja vaikka tarkkaa lukua siitä kuinka suuri osa Postin liikevaihdosta tulee viranomaiskirjeistä ei ole, uskallan väittää luvun olevan useampi sata miljoonaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos kykenisimme ottamaan Viron kiinni, niin valtion budjetista löytyisi useampi sata miljoonaa, jotka voisimme laittaa vuosittain esim. vanhuspalveluihin tai vaihtoehtoisesti alentaa veroja samalla summalla.

Olisiko paikallaan lähettää delegaatio Tallinnaan oppimatkalle? Samalla matkalla voisivat tuoda takaisin myös oppia muidenkin valtakunnallisten IT järjestelmien toteutuksesta:

Viron terveydenhuollon it-projekti maksoi 11 miljoonaa, Suomessa jopa puoli miljardia (Tivi 14.8.2012(!))

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka on ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa. Jos minut valitaan, lupaan tehdä kaikkeni sen eteen, että julkinen sektori käyttää rahaa nykyistä viisaammin.

https://amosahola.liberaalipuolue.fi/

PS. Verokarhu on käsittääkseni ainoa kotimainen viranomainen joka on kyennyt merkittävästi tehostamaan toimintaansa digitalisaatiolla - tämä näkyy myös nuppiluvussa (kuvaliite 3).

Posti on 100% valtionyhtiö ja sen työntekijät ovat järjestäytyneet posti ja logistiikka-alan unioniin, PAUhun. Tai ainakin olivat, kunnes posti keksi yhtiöittää osan toiminnoistaan ja siirtää tämä sellaiseen työnantajaliittoon, joka mahdollisti sen työntekijöiden työehtosopimuksen vaihtamisen halvempaan. Tämä johti postilaisten palkkojen alenemiseen usealla eurolla tunnissa. Postin työntekijät ovat jatkuvien YT-neuvotteluiden kohteena, ja postin henkilöstöä vähennetään joka vuosi satamäärin. Juuri tulleen päätöksen mukaan posti tähtää enää vain neljän päivän toimitusvarmuuteen. Ilman tätä päätöstäkin nykyisessä toimitusvarmuudessa on ollut vaikeuksia pysyä. Kaiken tämän päälle valtio vaatii Postilta 4% tuottoa vuosittain. Näyttääkin siltä, että tämä tuotto revitään työntekijöiden selkänahasta. Koska Posti on valtionyhtiö, on tästä kaikesta vastuussa eduskunta ja erityisesti siellä valtaa pitävät hallituspuolueet.

Kuljetusalalla on myös muita epäterveellisiä oireita. Sanoma media Finland oy:n earlybird palvelulla ei ole yhtäkään omaa työntekijää, vaan käyttää lehtien jakamiseen freelancer-työntekijöitä. Freelancer on yrittäjä, joka joutuu niukasta korvauksesta maksamaan itse normaalisti työnantajalle kuuluvat kulut, kuten eläkkeet ja vakuutusmaksut. Tässä tapauksessa kuitenkin yrittäjyyden ja työntekijän välinen raja on hyvinkin häilyvä, koska jos sinulle annetaan jaettavat lehdet kello yksi aamulla ja annetaan tehtäväksi jakaa ne ennen aamu kuutta, niin minkälainen yrittäjän toiminnan vapaus tässä aidosti on kyseessä? Todellisuudessa kyse on työsuhteesta, eikä aidosta yrittäjyydestä. Tätä tekevät ihmiset ovat suurilta osin maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, eivätkä he aina edes tiedä omista oikeuksistaan. Osa heistä on jopa alttiina hyväksikäytölle, koska maahanmuuttovirastolla on vaatimus tietyn tasoisesta toimeentulosta, jotta on oikeutettu oman, puolison tai alaikäisen oleskeluluvan saamiseen.

Mutta tämäkään ei vielä riitä kaikille, sillä Suomeen on myös rantautunut kehitysmaista tuttu ilmiö nimeltään keltaiset ammattiliitot. Ne ovat työntekijäliittoja, jotka työnantajaliitto on itse perustanut. Tämmöinen keltainen työntekijäliitto on SME ry., jonka työehtosopimus polkee palkat jopa vain kahteen euroon tunnissa. Jopa hovioikeus on todennut että kyseessä ei ole aito työmarkkinajärjestö, mutta silti he jatkavat toimintaansa. Alussa SME ry:n hallinnossa istui samoja henkilöitä, kun heidän vastaavassa työnantajajärjestössä SKE ry:ssä.

Tämä kaikki on luonut jakelualalle kahden, tai jopa kolmen kerroksen työmarkkinat. Maailman tasolla kuljetusalan työntekijät ovat todella vaikeassa tilanteessa. Rana Plazan tehtaan romahtaminen tuhansien tekstiilityöntekijöiden niskaan sai aikaan sen, että tekstiilialalla jouduttiin ihmisoikeuksien vuoksi panostamaan työturvallisuuteen ja valvontaan. Mutta kukaan ei ole kiinnostunut kuljetusalan työntekijöiden ihmisoikeuksista. On ihmisoikeus saada työstänsä elämiseen riittävää palkkaa ja saada neuvotella niistä. Työehtosopimukset ovat siis ihmisoikeuksien jatke. Tästä näkökulmasta valtion yhtiön työntekijöiden palkkoja yksipuolisesti laskeva omistajaohjauspolitiikka, on nähtävä ihmisoikeuksien polkemisena Suomessa.

Eduskuntavaaliehdokas
SAK Pohjanmaan aluetoimikunnan pj.
Petri Partanen

Tänään juuri tunti sitten sain tietää merkittävästä uudennoksesta vaalisysteemiin: näin ylipäänsä ensi kertaa elämässäni sanan kirjeäänestys suurten vaalien yhteydessä. Postilaatikkooni Suomessa oli tullut ilmoitus äänioikeudesta ja siinä tämä minua koskeva asia oli mainittu.

Ei niin kuin ole voitu uutisoida asiasta aikaisemmin? Vastikään oli joku nettikeskustelu, jossa taas pohdittiin sitä, että nettiäänestämistä voisi kokeilla ulkomailla asuvilla jos niilläkään. Kukaan ei tiennyt mitään kirjeäänestyksestä.

No ei toki myöhässä olla. En vielä ollut hankkinut junalippuja Moskovaan käydäkseni ennakkoäänestämässä. Taidan kokeilla tätä mahdollisuutta. Tosin viimeksi, kun lähetin suostumuksen ehdokkaaksi postitse, minulle sanottiin, että ylipäänsä postin kulkua perille ulkomaille ei taata: asiakkaalla ei ole valitusoikeutta mikäli posti ei tule perille. Tähän asti on aina tullut.

https://vaalit.fi/kirjeaanestys

Onko tämä merkittävä parannus ulkomailla oleskelevien äänestysongelmaan vai onko tässä menettelyssä ongelmia nähtävissä? Miksi tätä ei aikaisemmin ole kokeiltu vai onko, jos se kerran niin helppoa on.

Joka tapauksessa kotimaassa kököttävät voisivat puolestaan ymmärtää, kuinka luvattoman helppoa heidän on äänestää ja lakata keksimästä tekosyitä.

Vaalien alla kaikki kansanedustajat ja poliitikot eri puolueista huolehtivat kovasti kansalaisten peruspalveluista ja haukkuvat valtion toimintaa, vaikka olisivat siitä itse vastuussa. Yksi suosittu haukuttava on Posti, joka vähentää toimintojaan koko ajan ja palvelu huononee. Viimeisimpänä parran pärinää on aiheuttanut työvoiman siirto Viroon, mikä tietysti on ennenkuulumattoman tökeröä. On syytä verrytellä jälleen poliittista muistia.

Postin alasajon juurisyy on tietysti 1980-luvun kulta-ajan päättyminen ja postin yhtiöittäminen. Moni on käärmeissään edelleen Pekka Vennamolle, mikä ei ole täysin oikeutettua. Yhtiömuodossa kun toimitaan niin silloin vaihtoehtoja on vähän – ja vaihtoehdottomuuden loivat postin yhtiöittäneet poliitikot.

2000-luvulla Postin kurjistaminen on kuitenkin ottanut kovasti lisää kierroksia, ja populistisesti on haluttu syyttää Postin johtoa ”seikkailuista” ulkomailla. Tietysti on niin, että huonot päätökset vievät Postin resursseja pois sen perustoiminnoista. Kuitenkin Posti on jälleen, kuten 90-luvullakin, ajettu siihen tilaan jossa sen tulee yrittää epätoivoisesti keksiä itselleen tulonlähteitä.

Varsinkin keskustalaisille, jotka nyt ovat heränneet puolustamaan syrjäseuduilla asuvia kurjalta Postilta, on hyvä palauttaa mieliin vuonna 2010 sattunut tapaus. Matti Vanhasen hallituksen aikana säädettiin postilaki, jossa postinjakelun markkinoita avattiin, ja kaikkihan jo silloin tiesivät miten siinä tulee käymään.

Yksityiset firmat tulivat toimimaan suurille markkinoille ja lyhyiden välimatkojen alueille, joilla on tehtävissä helposti voittoja. Postin taas tulee toimia koko maassa, jolloin sen taloudellinen asema huononi. Pääkaupunkiseudulla saaduista voitoista ei enää voinut kattaa harvempaan asutun Suomen toiminnan vähäisempää tuottavuutta.

Tämä lakiuudistus tehtiin EU-direktiivin vuoksi, eikä Vanhasen viestintäministeri Linden ”viitsinyt”, siis tuota sanaa hän käytti, vastustaa sitä. Ovatko esimerkiksi nyt Postin toiminnasta valittavat keskustalaiset kansanedustajat panneet kertaakaan EU:lle hanttiin? Eivät. Ainoa EU:ta näkyvästi vastustanut keskustavaikuttaja oli Väyrynen, joka yritti esimerkiksi potkia viimeisenä mohikaanina ministeriryhmässä Kreikka-tukia vastaan.

Tähtiliike vastustaa eurojäsenyyttä ja EU:n liittovaltiokehitystä ja kannattaa EU:n hajauttamista, parhaan mahdollisuuden sattuessa jopa EU:n sijaan Pohjolan yhteisöä. Ja kaiken tämän lisäksi me puhumme konkreettisista asioista tuuleen huutelun sijaan, toivoa vain sopisi että sanamme leviäisi.

Akseli Erkkilä (Kittilä)

Tähtiliikkeen eduskuntavaaliehdokas